17. heinäkuuta 2016

Laiheliini

Tulipa tämmöinen random into piirtää jotain pientä blogipäivityksen tapaista. Samalla katsaus siihen miten henkisesti vaikeaa välillä on kuulua sukupuolivähemmistöön.

2 kommenttia:

  1. Katoinki, että olit laihtunut sen transblogin kuvan perusteella. Onnea onnistumisesta! :D Itelläkin pitäs alkaa varmaan laihduttaa, muttakunnnn.

    Ikävää kyllä kun ihmiset kommentoi niin kärkkäästi käyttäen nimenomaan noita sukupuolitermejä, luulis kai ettei niillä olis väliä vaikka oliskin ihan cis mies/nainen. Siis kommentoida mitään ylipäätään tyyliin: "Ootpas sinä iso poika!" "Mitäs tytölle kuuluu?" tms. Minusta nuo kuulostavat tyhmiltä ihan sama kenelle ne sanoo. :D Ja varsinkin tilanteissa, missä voi olla epäselvää toisen sukupuoli niin olettaminen on törkeää ja kommentointi vielä siihen päälle törkeämpää.

    Jos sut pitäs johonkin kategoriaan kuitenkin tökätä, niin ite kyllä varmaan luulisin mieheksi ulkonäön perusteella, että sinällään vaikea ymmärtää miksi tytötellä vaikkei edes tuntisi entuudestaan.

    - sleepy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Kummasti auttoi tuo sappivaiva kun piti uusia ruokavaliota niin vuodessa tippui yli 15kg. x)

      Ja todellakin. Nykyaikana alkaa olla aika absurdia tämä sukupuolittaminen, mutta toisaalta ymmärrettävää, koska yhteiskunta yhä painostaa siihen niin kasvatuksessa kuin mainonnassa ja etenkin tuon ikäryhmän (+60) ihmisiltä se on ihan luonnollista olettaa ihmisten olevan joko miehiä tai naisia, muista ei olla kuultukaan tai ei ymmärretä ettei se ole niin kaksijakoista. Harmillista kylläkin.

      Heh, olen otettu. :3
      Luulenpa ettei monikaan edes hoksaa itse, että sukupuolittelu voi jotakuta pahimmassa tapauksessa loukata ellei siitä erikseen mainitse. Etenkin juuri noille vanhoille ihmisille se on niin syvälle juurtunut juttu, että pitää tytötellä/pojitella ja kohteliaisuuksiin kuuluu kutsua neidiksi/rouvaksi tai herraksi.

      Poista